"Kiitos"
"Mikä sun nimi on?"
"Niina"
"Mä olen Africaano"
(naurahdan vähän) "Mistä sä oot kotosin?"
"Afrikasta. Koko Afrikasta, me ollaan kaikki yhtä"
"Okei"
"Voidaan olla kavereitakin jos sä vaan haluat"
Sain eilen uuden ystävän. 18-vuotias somalialainen poika nimeltään "Africaano" on asunut Suomessa noin neljä vuotta ja puhuu sujuvaa suomen kieltä. Africaano pelaa jalkapalloa Ilveksen junnuissa, ihmettelee miksi suomalaisilla on niin kovasti ennakkoluuloja ja avustaa naisten aseman voimauttamisen puolesta puhuvaa organisaatiota järjestämään varainkeruufestivaalia. Poika kertoo tulleensa Suomeen ilman vanhempiaan, ja sadasosasekunniksi hymy katoaa kasvoilta. Ulkona sataa kaatamalla, istutaan pienessä valkoisessa teltassa keskellä keskustoria. Teltan keskusta on avoin, joten kaikki istuu sivuille asetetuilla tuoleilla piilossa luonnonsuihkulta. Paikalla on noin 20 ihmistä, joista noin viisi on tullut katsomaan esityksiä, loput on jollakin tapaa mukana järjestämisessä tai esiintyy itse. Edelliset esiintyjät peittää soittimensa kangaspusseihin ja kiiruhtaa juosten autolle, kun seuraavat loikkii sisään sateen suojaan. Aurinkoinen, iloisesti hymyilevä mzungu(valkoinen)tyttö tanssii paljain jaloin kaislahameessa, kun helsinkiläinen rapyhtye Flowtastic laulaa "you so sexy beibeee". Kun esiintyjät vaihtuu räppäreistä djembe rummutukseen voimakasluonteiset aitoutta hehkuvat afrikkalaisnaiset nousee ylös ja yhtyy mukaan tanssien nigerialaista kansantanssia lanteet hytkyen, kunnes kaislahameiset naiset valloittavat alaa aloittaakseen oman tanssinsa. Africaano on ollut hetken poissa, mutta palaa pian ja huikkaa mun takaani "Tule tänne!" osoittaen edessään komeilevaa "african dish" lautasta. Africaano lähtee kysymättäkin hakemaan mulle haarukkaa, mutta päätän silti syödä afrikkalaiseen tyyliin käsin kuten Africaano itsekin. Lautasella on kokonainen kala, keitettyä kaalia, lihaa, sekä ugandalaisen poshon ja muuten itä-afrikkalaisittain ugaliksi kutsutun näköistä maissipuuroa, jota Africaanon mukaan kutsutaan kongolaisittain fufuksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Afrikassa on jonkinlainen tabu liata molemmat kädet syödessä, joten yritin kovasti repiä kalaa palasiksi yhdellä kädellä samalla kun vetelin edellisen palan ruotoja ulos suustani. Tuntui hassun ylikohteliaalta että Africaano halusi jo nyt jakaa mun kanssa puolet ruoastaan, joten yritin hieman sievistellä vaikka oli jättiläisen nälkä. Mutta poika huomasi sen ja kehotti syömään nopeammin ennen kuin itse ahmii kaiken.
Empowerment of African women organization järjesti 17.-18.6. Keskustorilla varainkeruutapahtuman, joka kantoi facebookissa nimeä "International African Culture Festival Fundraising Event". Paikalla oli eri esiintyjiä upeasta afrikkalaisesta rummutuksesta ja laulusta, mukaansatempaavaan tamperelaiseen afrokuubalaisrytmejä soittavaan Karumbaan ja lopulta illan päätti Liekkiryhmä Tulikukka. Puoli päivää afrikkalaistunnelmaisessa teltassa viritti mut hyville fiiliksille. Sain monella tapaa paremman kuvan Tampereella asuvista afrikkalaisista, kuin mitä oon saanut yöelämässä. Ennen tansanialainen Edo on ollut yksi niistä harvoista, keihin on kyennyt luomaan ystävyyssuhteen. Tampereella on paljon afrikkalaisia, jotka elää täysin omaa kulttuuriaan. Ainakaan ugandalaiset miehet ei omassa maassaan olettaneet että yksinkertainen "hei" tarkoittaa "kyllä, olen sinun heti tässä nyt". Tosin, kuulin että jos hei:n perään vilauttaa hymyn, se on jo ihan toinen juttu. Kuitenkin Tampereella oon nähnyt/kokenut lukuisia tilanteita kun afrikkalainen mies on käynyt suoraan päälle ilman minkäänlaista tajua naisen omasta tilasta, tahdosta ja vapaudesta. Ei se ole yhtä kaikki afrikkalaista kulttuuria. Afrikkalainen herrasmies on mies siinä missä kuka tahansa hyväkäytöksinen mies, antaa naisen olla onnellinen vierellään.
Illan viimeiset musiikkiesitykset sai seuraa pienistä tanssivista lapsista ja nuorista breikkaajapojista. Sain inspiraation edes yrittää aloittaa Tampereella jotakin Kampalan sharing hallin kaltaista, jotakin joka toimii periaatteella "jokainen opettaa toistaan". Jos saisin nuo tanssivat monikulttuuriset lapset ja lisää lapsia heidän joukkoonsa, sekä eri tanssilajien sekä muiden taiteenalojen edustajia survottua pieneenkin saliin siitä voisi syntyä jotakin aika siistiä. Tämä projekti valtuuttaisi ihmisiä ainoastaan antamaan sille sydämensä, antamaan ja ottamaan vastaan. Ennen kaikkea unohtamaan ennakkoluulot ja statuserot. Koska kukaan ei ole siinä sen enempää opettajan kuin oppilaankan roolissa, raha ei olisi palkkio vaan yhdessä tekeminen ja sillä saavutettava tulos. Pienestähän se lähtisi, mutta kuka tietää mitä se toisi tullessaan. ; ) Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan lähden ensi sunnuntaina iskän kanssa Puolaan, minne Breakdance Project Ugandan 6 nuorta jäsentä tulee Abramzin kanssa rokkaan Brave Festivaaleille. Aino on parhaillaan riehumassa Euroopassa ja menee Puolaan jo juhannuksena. Luulenpa että BPU jäsenten näkeminen inspiroi taas lisää. Toivon myös että uusi ystäväni Africaano innostuisi auttaan, etenkin haalimaan niitä iloisia afrosuomalaisia lapsia ja nuoria mukaan. Voin vaikka vastapalveluksena mennä katsomaan muutaman futispelin enemmän. :)
"Moikka sitten, oli kiva tavata. Joskus voitais nähdäkin jos sulle vain sopii"
"Joo, tottakai"
"Lisään sut siellä facebookissa"
"Okei, kivaa illanjatkoa"
"Samoin heihei"
K'NAAN - SOMALIA
http://www.youtube.com/watch?v=7lCPXEARpE8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti