Weraba Uganda, kankomewo.

Oon nyt hyvastellyt ihmisia kolme paivaa ja itkenyt tuhannet kyyneleet. Aivan hullu fiilis. Tiistaina mulle ja Susanille jarjestettiin jaahyvaislounas Blueskylla, hyvastit paattyi hulluihin tanssijameihin. Illalla menin orpokodille, sanoon hyvastit 30lapselle samaan aikaan. Tunnelma oli ihana, haikea ja Niina valutti silmiaan, huh. Eilen oli viimenen sharing hall ja mua ja Jenniferia haastateltiin viimeisen kerran dokumenttiin. Tyttonen ei pystynyt sanoon sanaakaan.Vaikka sita koko ajan tietaa etta lahto on tulossa, ei voi elaa puolta vuotta mielettomien ihmisten ymparoimana kiintymatta niihin. Tiedan etta lahto ei ole lopullinen ja etta kotona odottaa ihanat murut mutta juuri nyt en osaa olla iloinen tasta paivasta. Lentokoneessa varmasti jo parempi fiilis. Otin eilen bodakyydin Nansanasta Kabalagalaan kaikkien kamojeni kanssa. Abramz rakatti kun naki mun saapuvan bodalla. Eilen oli jaahyvaisilta BPU perheeni kanssa InMovementissa ja menin Jenniferin kanssa Abramzille yoksi. Sielta sitten herra Dumi noutaa meidat iltapaivalla ja tanssijalka tallustaa tiensa lentokentalle, huh. En tieda mita ajatella. Oon onnellinen etta sattuman kauppa toi mut Ugandaan, tama oli tarkoitettu. Mieleton, rikas kokemus takana ja muistot sailyvat ikuisesti. Uganda, palaan pian <3