Ki Ggwe!

Voihan Uganda! Täällä sitä mennään pää kolmantena jalkana. Elämä on varsin vallatonta ja oon kuullu jo monesta suusta olevani sekopäisin tyttö. haha. Tehtiin kaksi ei ollenkaan suunnitelmien mukaan menevää mutta siksi hyvin tapahtumarikasta ja ikimuistoista matkaa edellisinä vkloppuina. Toinen Murchison fallseille ja toinen Jinjaan Nile raftingiin! Kerron niistä lisää kunhan kerkeän ja netti ja sähköt toimis samaan aikaan. hihe.
      Koululla menee hyvin. Omistaja Godwin on todella yhteistyökykyinen ja luotettava ihminen, joten olen onnekas. Oon nyt tutustunut paljon paremmin kaikkiin oppilaisiin yksilöinä joten helpompi myös suunnitella opetusta jokaisen henkilökohtaisten taitojen ja puutteiden pohjalta. Viimeisimpänä urheilupäivänä pelailin lisua tyttöjen ja vaikeammin vammautuneiden poikien kanssa. Kun jalkapallo ei oikein heiltä onnistu. Oli ihana nähdä kuinka ilosia ja nauravaisia ne oli heti kun sai tehdä jotain erilaista. Toinen vapaaehtonen käy nykyään Blue Skyssa ainoastaan urheilupäivänä ja tulee sinne istuun ruohikolle ja valittaan kuumuutta. eh. Joten kun ite oon pelannu futista poikien kanssa , niin kaikki loput pelaa pari kierrosta sulkapalloo  tai leikkii hetken pallolla ja istuu sit lopun ajan ellei kehitä ohjelmaa. Joulukorttiprojekti on kohta ohi ja sitten pistän pakettia tuleen suomeen! 
Tänään koululla oli kuukausittainen vanhempien päivä. Tehtiin mun ottamista kuvista video näytettäväks vanhemmille ja myytiin meidän tekemiä kenkiä ja muita taidekipaleita. Oli tosi kurja kun ajattelin että tyyliin kaikkien vanhemmat tulis paikalle mutta sinä aikana kun olin sielä ainoostaan kahden vanhemmat tuli. :/
     Viime viikolla löysin jotain mikä veti jalat alta. Olin aikaisemmalla viikolla kattomassa Ugandan Nationa Contemporary Ballet’n näytöstä Child Soldiers. Mieletön tulkinta, mutta näin tanssijan kriittisellä silmällä paljon puutteita tanssillisuudessa. Mutta siis, sen jälkeen sanoin Ivanille et haluan tunneille jos mahdollista. Herra nappas mua kädestä kiinni ja veti sen järjestän puheille. Tämä herra jota Uglyksi (Emma löysin sun sieluntoverin!) kutsutaan sano nähneensä mut jamittelemassa edellisenä iltana ja sano että oon tervetullut treenaan ja pyys meitä jäämään koska edessä on b-boy&hip hop -ilta! himmeetä! No, illan jälkeen kysyin jätkiltä missä ne reenaa ja sain tietoja ja kutsun mestoille. Tällä viikolla menin Nsambya sharing hallille Melinan kanssa ja löysin ensin kaksi b-boyta, hetken päästä herroja oli sata! Treenataan sellasella helmellä ulkolavalla ja osa kadulla. Neljä jätkää opetti samaan aikaan eri juttuja ja siitä sit vaan valitsin mitä haluan oppia. Kaikki on ilmasta ja jengi opettaa toisiaan. Lopuks siel oli muutama rinki ja jengi fiilisteli. Ja sieltä sit lähettiin teatterille Bon Fire-iltaan. :)
Yks poika nimeltä Spin kerto mulle “Dance together Uganda” -projektista Nantetessa. Kaikilla lapsilla ei oo varaa tai taitoa tulla Nsambyaan asti niin ne perusti projektin omille huudeilleen Nanteteen, jonka tarkotuksena on  antaa lapsille mahdollisuus parempaan elämään. Saada muksut tanssimaan sen sijasta että pikkuset löytää kadun ja huumeet. Jätkät tekee tota täysin vapaaehtoisesti. Menin paikanpäälle lauantaina ja otin mun tanssijalkavipattaja kaverin, Joshuan, mukaan. Spin tuli hakeen meidät jostain bensa-asemalta ja sit käveltiin koululle. Sielä oli suunnilleen 50 lasta ja taas monta jätkää opetti eri ryhmiä. Lapset oli hulluja! Ensin liityin Spinin vetämään ryhmään fiilisteleen ja sit aloin opettaa yhtä pikkutyttöä. Jengi oli ihan ihmeissään että muzungu voi tehdä jotain tollasia liikkeitä. :D Totesin et yks maailman kovin b-boy/girl crewi tulee Suomesta. :D Illan päätteeksi jätkät kokoo kaikki muksut yhteen  ja juttelee hetken niitä näitä ja vie pienimmät lapset takaisin kotiin. Tällä kertaa ne halus mun esittäytyvän kunnolla kaikille ja kertovan vähän jotain itestäni. Mulla oli pajon kysymyksiä herättävä Nobodies- paita päällä ja sit mainitsin meistä NoBodyista pari seikkaa :D Emma, jengi haluu paitoja! Mutta niin, nyt alan siis opettaan lapsia ja treenaan ja oppiin jätkiltä lisää! Hullua. Unelmat toteutuvat täällä toden teolla.

Synttäreitä vietettiin kaljanmaistajaisten merkeissä guesthousella  kynttilän valossa. Kun sähköt palas Juri huusi “and blow the candle!” Ikimuistoinen synttäripäivä. Ens viikon lauantaina pidetään isot juhlat guesthousella. “Finnish Babes are OFF THE HOOK!” Karjalanpiirakoita! Tänä viikonloppuna oon istuttanut myös banaanipuita uudelle Blue Sky- rakennukselle ja auttanut poikia siirtään tiiliä, heiteltiin niitä tyypiltä toiselle ja lopuks olin oranssi.

Yhä ja edelleen elämäni Ugandassa hymyilee. :)

Honeymoon with Uganda Dub

Oli otya? Mpomeddwa emmere Uganda.

Alotin maanantaina työt Blue Sky nimisellä koululla. Koulu on suunnattu erityisopetusta tarvitseville nuorille. Suurin osa oppilaista on kehitysvammaisia, osa kehitykseltään normaaleita mutta alottanut koulun myöhään. Koulun johtaja on Godwin niminen mies. Godwin asuu nuorten kanssa koululla joka on siis samalla myös koti kaikille oppilaille. Rakenteilla on nyt uusi isompi koulurakennus, mutta koulun suurin ongelma on nuorten tulevaisuus koulun jälkeen. Kehitysvammaisilla ei ole Ugandassa hirveesti mahdollisuuksia normaaliin työelämään. Mun oma tehtävä projektin sisällä on ottaa selvää kehitysvammaisten työllistymisestä Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa ja kehittää ratkaisuja miten näitä tietoja vois hyödyntää täällä. Ehdotin myös Godwinille että tehtäis joulukortteja joita voisin lähettää Suomeen ja TE saatte kaupata niitä eteenpäin. Godwin innostui ideasta ja projekti aloitetaan ens viikolla, mahtia! Tämä kortinvääntäjätyttö pääsee oikeuksiinsa. Jos teitä siis kiinnostaa antaa pientä apua mulle projektissani niin kortinkauppaajia haetaan. :) Rahat lahjoitetaan tietenkin koululle ja sen kehitykselle, vielä ei olla keskusteltu mihin erityisesti.

Ensimmäisenä päivänä opetin koululla Charles-nimistä poikaa. Charles on kehitykseltään täysin normaali mutta Godwin poimi pojan uuden koulun rakennustyömaalta vasta hetki sitten ja pisti koulun penkille. Hyvä! Poika on tosi innokas oppiin ja hymyilee aina veikeesti. haha. Charles opettelee vasta englannin perusteita, ääntämistä ja tärkeimpiä sanoja. Mahtimuksu. Tähän asti oon opettanut koululla englantia, matikkaa, kuvista, tietokoneen perusteita ja ite oon saanut opetella sandaalien valmistusta, niin siistiä! Keskiviikkona oli liikuntapäivä ja pääsin pelaan futista poikien kanssa, tein maalin! wuhu! Noi pelaa hyvin joten ehkä oon itsekin puolen vuoden päästä pro. :D

Kuten otsikosta voitte lukea, vietän Ugandan kanssa kuherruskuukautta joten olo täällä on vain ihanaa! Ihmiset on mahtavia ja oon tutustunut yli 30 uuteen ihmiseen viikon aikana. Paikalliset pojat on hauskoja, ”cool guys”, pyörii jatkuvasti tässä guesthousella ja vie meitä hyviin bileisiin ja illanistujaisiin ja tutustuttaa Nansanaan. Sain noilta pojilta hyvin niinamaisen lempinimen ”partygirl” ja ugandalainen nimeni on ”namaganda” joka tulee jostain Ugandalaisesta perinnetanssista. Äsken törmäsin just kahteen jätkään joilla on oma studio ja toinen niistä opettaa Ugandan kansantansseja ja lupas opettaa mua myös. :) On vaikee kirjottaa suomee kun ajattelen jo englanniks, mutta siis ei vieläkään huolta minusta koska Uganda on rakkauspakkaus. Huomenna shoppailupäivä ja lauantaina on Ugandan itsenäisyyspäivä joten taidamme ostaa pullot punaviiniä ja mennä seuraan paraatia ja nautiskeleen festivaaleista. ;) Sula Bulungi!

Oliotya!

Afrikan helmeen kuuluu hyvaa. Ensimmainen viikko alkaa olla lopuillaan ja oon sopeutunut tanne paremmin kun kuvittelinkaan. :) Tosin guesthousen vastapaata on kirkko jossa paraikaa kymmenen ihmista huutaa kilpaa ja sita tulee jatkuun taan monta tuntia, so annoying. Ekan paivan olin aivan pihalla ja vasynyt mutta heti tokana paivana oli Pacientin laksiaisjuhlat guesthousen pihassa. Ruokaa, musiikkia, tanssivia ihmisia ja paljon uusia naamoja. Paasi myos tutustuun enemman paikallisiin. :) Lapset rynnii jatkuvasti tassa guesthousella ja haluis tulla sisaan ovista ja ikkunoista. Ihania pienia, tosin valilla myos arsyttavia tapauksia. Tokana paivana kaytiin myos Kampalassa seikkailemassa, hullu mesta! Ei mitaan jarjestysta, liikenne sekasin ja matatut, bora borat, ihmiset, pyorat ja elaimet painaa samoilla teilla. Siella joutuu kyl todella varoon! Mutta jostain syysta pidin siita sekametelista.
Asun nyt siis Nansanassa UPA ogranisaation guesthousella ja taalla elama on suhteellisen turvallista. Ainakaan ei oo tullut vastaan tilanteita jotka ois pelottanu. Paljon elamaa paivin ja oin ja pimee tulee ihan hullun nopeesti! Mutta nautin olostani todella paljon
Maanantaina alotan tyot Blue Sky koululla joten siita lisaa myohemmin kun paasen tutustuun lahemmin kyseiseen projektiin. :)
Eilen vuokrattiin joku huono leffa ja syotiin poppareita, tanaan uimista ja aurinkoa ja Kampalan yota. Voikaa hyvin murut! Koska minakin voin! Ainoa ohje multa kaikille on etta toteuttakaa unelmanne! Ei niista turhaan haaveilla ;)