Oli otya? Mpomeddwa emmere Uganda.
Alotin maanantaina työt Blue Sky nimisellä koululla. Koulu on suunnattu erityisopetusta tarvitseville nuorille. Suurin osa oppilaista on kehitysvammaisia, osa kehitykseltään normaaleita mutta alottanut koulun myöhään. Koulun johtaja on Godwin niminen mies. Godwin asuu nuorten kanssa koululla joka on siis samalla myös koti kaikille oppilaille. Rakenteilla on nyt uusi isompi koulurakennus, mutta koulun suurin ongelma on nuorten tulevaisuus koulun jälkeen. Kehitysvammaisilla ei ole Ugandassa hirveesti mahdollisuuksia normaaliin työelämään. Mun oma tehtävä projektin sisällä on ottaa selvää kehitysvammaisten työllistymisestä Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa ja kehittää ratkaisuja miten näitä tietoja vois hyödyntää täällä. Ehdotin myös Godwinille että tehtäis joulukortteja joita voisin lähettää Suomeen ja TE saatte kaupata niitä eteenpäin. Godwin innostui ideasta ja projekti aloitetaan ens viikolla, mahtia! Tämä kortinvääntäjätyttö pääsee oikeuksiinsa. Jos teitä siis kiinnostaa antaa pientä apua mulle projektissani niin kortinkauppaajia haetaan. :) Rahat lahjoitetaan tietenkin koululle ja sen kehitykselle, vielä ei olla keskusteltu mihin erityisesti.
Ensimmäisenä päivänä opetin koululla Charles-nimistä poikaa. Charles on kehitykseltään täysin normaali mutta Godwin poimi pojan uuden koulun rakennustyömaalta vasta hetki sitten ja pisti koulun penkille. Hyvä! Poika on tosi innokas oppiin ja hymyilee aina veikeesti. haha. Charles opettelee vasta englannin perusteita, ääntämistä ja tärkeimpiä sanoja. Mahtimuksu. Tähän asti oon opettanut koululla englantia, matikkaa, kuvista, tietokoneen perusteita ja ite oon saanut opetella sandaalien valmistusta, niin siistiä! Keskiviikkona oli liikuntapäivä ja pääsin pelaan futista poikien kanssa, tein maalin! wuhu! Noi pelaa hyvin joten ehkä oon itsekin puolen vuoden päästä pro. :D
Kuten otsikosta voitte lukea, vietän Ugandan kanssa kuherruskuukautta joten olo täällä on vain ihanaa! Ihmiset on mahtavia ja oon tutustunut yli 30 uuteen ihmiseen viikon aikana. Paikalliset pojat on hauskoja, ”cool guys”, pyörii jatkuvasti tässä guesthousella ja vie meitä hyviin bileisiin ja illanistujaisiin ja tutustuttaa Nansanaan. Sain noilta pojilta hyvin niinamaisen lempinimen ”partygirl” ja ugandalainen nimeni on ”namaganda” joka tulee jostain Ugandalaisesta perinnetanssista. Äsken törmäsin just kahteen jätkään joilla on oma studio ja toinen niistä opettaa Ugandan kansantansseja ja lupas opettaa mua myös. :) On vaikee kirjottaa suomee kun ajattelen jo englanniks, mutta siis ei vieläkään huolta minusta koska Uganda on rakkauspakkaus. Huomenna shoppailupäivä ja lauantaina on Ugandan itsenäisyyspäivä joten taidamme ostaa pullot punaviiniä ja mennä seuraan paraatia ja nautiskeleen festivaaleista. ;) Sula Bulungi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti